keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Jotakin vialla?



Newsweek magazine recently ranked Finland as the best country to live in -- just one of a string of recent international comparisons, which are closely tracked in this nation of five million.




Niin tässä tämä meidän lintukoto Suomi. Kaunis, tuhansien järvien maa. Koulutukseltaan, terveydenhuolloltaan, tasa-arvoisuudeltaan ja rahatilanteeltaan täydellinen. Ei huolia. Kaikilla on hyvä olla. Kaikilla on rahaa. Kaikkien olot turvataan. Niin täydelliseltähän tämä sääolosuhteita lukuunottamatta kuulostaa. Mutta kysynpä vaan: 
  miksi maailman parhaimman  maan yleisin tauti on masennus?

Sitä on. Lievää ja vakavaa. Sitä on joka puolella. Näkyvissä ja näkymättömissä. Kaikenikäisillä. Se ei katso sukupuoleen, ikään, syntyperään, ympäristöön tai mihinkään. Sen voi saada aikaan käytännössä mikä tahansa.


Joo kouluissa on koulupsykologeja, jotka ovat auttamassa. Joille pitäisi voida puhua. Jotka ovat ammattilaisia. Mutta mitäs jos sille auttajalle pääsee tasan tarkkaan kerran kuussa, vaikka apua tarvitsisi joka päivä? 

Niitä on vähän, niiltä on vaikea saada aikoja ja ne maksavat aikuisille. Pitääkö maksaa, jotta saisi apua yhteen yleisimmistä taudeista meidän "täydellisessä maassa"?


                    Mitäs sitten, kun ei uskalla pyytää apua? Tai ei osaa? Tai ei kehtaa?


Onhan sitä varmasti niitäkin, jotka eivät yksinkertaisesti kykene syystä tai toisesta hakemaan apua. Sellaisia, jotka pitävät kaiken sisällään. Jotka hautautuvat tähän ajatusmaailmaansa, eikä kukaan saa tietää, ettei kaikki ole ihan kohdallaan. Kun joku kysyy, kiskaistaan se naamio naamalle ja hymyillään: "Hyvää kuuluu." ja samalla mielessä ääni huutaa: "AUTTAKAA NYT JOKU! OLEN VAJOAMASSA KUILUUN!"


Ylipäätään mielenterveysongelmia on Suomessa ihan hirvittävästi. Mielenterveysongelmia ja alkoholismia. Löytyy myös niitä ihan ääritapauksia, jotka purkavat pahan olonsa muihin mm. väkivallalla. Ihan ääritapauksia nämä kouluammuskelut. Ihan hirveitä tekoja, mutta voiko niistä syyttää vain ja ainoastaan itse ampujaa? Voiko normaali ihminen ajautua tällaiseen käyttäytymiseen, ilman jotain pohjimmaisia syitä ja äärimmäistä pahaa oloa? Mielestäni ei. Tästä ei voida syyttää varsinaisesti ketään, koska ihmismieli on niin friikki tulkita ja ennenkaikkea lukea. Eikä mielestäni syy ole missään nimessä myöskään vanhempien. 
Viimeisimpänä ja pahimpana shokkina tämä tulee läheisille, jotka eivät aavistaneet mitään.

Itse tiedän erään ihmisen, jonka siivet eivät enää jaksaneet kantaa ja hän päätti sitten itse kohtalostaan. Tunsin hänet vain 3 kuukautta ennen tätä tapahtumaa ja nyt voin rehellisesti todeta (vaikka tiesin, että hänellä oli ollut vaikea menneisyys takana) ettei minulla ollut hajun häivääkään, miten paha olo hänellä olikaan sisimmässä. Ihminen on julmetun lahjakas näyttelijä ja osaa kätkeä sisimpänsä. 

                                      http://www.youtube.com/watch?v=SGIt2lU3SL4
                                     Tota biisiä en enää pysty ehjänä kuunteleen^^

Kysymys kuuluu: Miksi ja miten tällaista tapahtuu niin paljon ja usein täällä "maailman parhaimmassa maassa"???????????????????????????????????????????????????????????????????????????


                                         Voiko pimeät vuodenajat olla syy kaikkeen?

                                                   Onko alkoholi syy kaikkeen?

                                            Eikö meidän maassa ole ilonaiheita?

                                          Onko elämässämme kaikki "liian hyvin"?

Joo en ole NEROMAAILMANVIISAINSUPERHYBERIHMISMIELENASIANTUNTIJA, mutta mulla on yksi teoria, joka voisi ehkä vastaa näihin kysymyksiin: 

Suomi on maa, jossa asiat rullaavat kohtalaista paremmin. Hyvinvointivaltio, jossa valtio huolehtii kansasta. Kaikilla on rahaa perusjuttuihin. Monilla paljon muuhunkin, kuin vain perusjuttuihin. Kaikki käy koulua ja usein saavat sen, mitä haluavat. Ostavat herkkuja, katsovat tv:tä ja netissä tsiigailevat asioista. Saavat vihjeitä ulkomaailmasta ja kaikista ihanteista. Tulevat vastaan mm. ulkonäkö- ja suorituspaineet. Näiden lisäksi myös jatkuva tarve hankkia lisää materiaa sun muuta. Elämä on helppoa, mutta silti vaikeaa. Nyky-yhteiskunnassa jatkuva mielyttämisentarve saa aikaan vahinkoja. Koko ajan pitäisi olla maailman mukavin, täydellisin, kaikkien kaveri, lahjakas joka asiassa, supersuoriutuja, näyttää muille, kuinka hyvä olen. Tarve olla hyvä kaikessa. Ihanteet tulla julkkikseksi ja ansaita respectiä olemalla jollain tavalla loistava ja erikoinen. Ei enää riitä, että olet tavallinen ihminen ja mukava muille. 
                                           Pitää olla se sateenkaari pilvien joukossa.

Onko tämä meidän super- Suomi niin täydellinen valtio sitten kuitenkaan? Onko täällä onnellisia ihmisiä? Onko tämä paras valtio ikinä? Vai syrjäytyneiden, hiljaisten myrtsinaamojen pesäke?

                                    Sanonpa vaa: Hieno maa, mutta jotain on vialla. 

1 kommentti: