Jaahas piiiiiiiiiiiitkästä aikaa täällä puimassa asioita ihmisyydestä. Tällä kertaa mun aiheekseni eksyi KIRKKO. Siis KIRKKO? What da hell? Omituista totisesti, mutta nyt aion puhua uskonnosta. Omalta näkökannaltani. Tästä ei siis tule mitään Jesus-saarnaa :D älkää huolestuko. Mulla ei oo nyt kuumetta.
Hey! Jotain rajaa... tollaseenko sitä pitäis tunkeutua? -ei itseasiassa kannata. Se on pienoismalli. Ooot aika PRO (ja saat multa 10euroo) jos tunget ittes tonne! ps. matkusta viel Sveitsiin.
Asiaan. Kirkko, uskonto. Mitä nää sanat oikeen on? Ärsyttäviä ihmisyyden oppeja, joita pitäisi sanatarkkaan seurata? Historian hallitsijoita? Entisiä rahakiskureita? Vanhojen ihmisten hölpötyksiä?
No JAA-A, ku tietäski. En mä osaa sanoo, mitä ne tarkalleen on, koska tässä fakta: ne on kaikille eri asioita. Ja suprise, suprise tässä postauksessa mää päden mitä ne on mulle. Tai miten mä ne koen tai jotain sinnepäin.
Tämä ihastuttava kuvatus oksennus on mun riparilta napattu. Kun meitsi oli vielä pieni, nuori, viaton, kokematon, ja ennenkaikkea.... näkymätön. Sana sosiaalinen kuulosti oudolta, kaukaiselta. Lause: ole oma itsesi, äläkä välitä mitä muut sanoo. oli jotain, jota mä en sisäistänyt.
Sitten BUJAKASAA, menin riparille. Joo jee jee, se on uskonnollinen leiri. Tai siis sen tarkotus on opettaa kristinuskosta. Tehdä meistä himouskovaisia? oh hell no mister! tehdä meistä ihmisiä.
Juu ajatus riparilla on opettaa uskonnon sanomaa. Mutta mikä se sanoma lopulta on? Se ei ole: jumala on kaikki. Jos et rukoile joka päivä, joudut helvettiin.
se ei ole: Jeesus sitä ja Jeesus tätä, ja millään muuulla ei ole väliä.
se ei ole: USKHO JUMALAAN THAI JOUTTU MANALAAN!
Se on sitä, että osaat olla reilu muita kohtaa, olla oma itsesi, kohdata pelkosi, kohdata kuoleman, kohdata muita ihmisiä, tuntea olos hyväksytyks ja ELÄÄ TÄYSILLÄ. (tosin ilman päihteitä, mutta so what?) varmaan se olennaisin ohje on: rakasta lähimmäistäsi.
Se viikko muutti mut. Tai miten hemmetissä se ny sanotaan? Teki musta enemmän mut. Ennen mä olin seurannut massaa (hyi massateini, ajatusmaailma: "ostan tän, koska muillakin on sellainen") ja pelkäsin aina mitä muut ajattelee musta. Ihan kokoajan. Enkä uskaltanu tehä oman pään mukaan MITÄÄN. Naurettavantyperää, mutta niin se vaan oli.... elämä ei ole helppoa aina.
Sain riparilta elämääni edelleen koossa olevan kaveriporukan. Ihania ihmisiä. Hauskoja. Kaiken tän lisäks kermana kakun päällä: ne hyväksyy mut just tällasena, kö mä oon. :)
BACK TO THE TOPIC. Eli kirkko, uskonto. Nuo kaukaiset sanat..... pitääkö meidän uskoa oikeasti johonkin yliluonnoliseen, jotta me voidaan olla uskossa? Mahdollisesti. Taidan olla feikkiuskovainen. Mutta sanonpa silti mielipiteeni. Sen sijaan, että uskonto ois mulle jotenki vieras ja typerä hölynpölyn aivoihin heittävä kaukainen käsite. Se on asia, joka yhdistää ihmisiä.
Se tuo ihmiset yhteen. Se opettaa ihmisille jotain hyvää. Se on auttanu, jos joku on ollut pulassa. Siihen on voinut turvautua. Joittenkin mielestä se voi olla turhaa, mutta joitakin se vahvistaa.
Juu moi pitäkää vaan mua himouskovaisena hulluna saarnaajana (heheh), mutta kunhan nyt tässä esitän mielipiteeni. Mun mielestä kirkko ja uskonto on hyvä asia, niin kauan, kun se tuottaa ihmiselle iloa. Niin kauan, kun ihminen saa siitä jotakin hyvää irti. Niinkuin mä olen saanut ystäviä ja huikeita muistoja. En mä olis ollu riparill, jos ei ois kristinuskoa. En ehkä oo paras ihminen toteaan et se on hyvä asia, koska en osaa uskoa sen sanomaan jumalasta, mutta voin vain todeta, että se tuo enemmän hyvää, kuin pahaa ympärilleen. Voin olla toki väärässä....
.... mussahan on jo tota saarnajan vikaa pahemman kerran
Kiitos ja näkemiin, Kunhan ny kerrankin kirjotin jostain, mistä kukaan ei yleensä kirjota. Oon vaan sitä mieltä, et kaikki saa uskoo mihin uskoo ja se on hyvä asia, että on olemassa uskontoja, jotka yhdistää ihmisiä. kokoaa ne yhteen ja opettaa vähä elämästä. Saarnaaja Late kuittaa ja toteaa, että
JOUTTUU MANALAAAN :DDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDD
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti