Lähetääks kahville, älypuhelin?

Olipa kerran  Anselmi. Anselmi käveli kaupungin ruuhkassa ja viestitteli ystävälleen Sepolle. Anselmi ei katsonut eteensä ja samassa hän törmäsi johonkin ja puhelin tippui hänen kädestään. Anselmi nosti katseensa ja huomasi törmänneensä toiseen ihmiseen, Askoon. Asko ja Anselmi tuijottivat toisiaan ja hämmennys valtasi mielen.  Kiusallinen tilanne ,hämmentyneet katseet, suut ammosen auki ja  kännykät piippasivat viestiä....

Anselmi ei osannut enää kommunikoida toisen ihmisen kanssa kasvotusten. Kysymys kuuluu: voiko näin käydä?

Onko tuttu näky? On siis? No niin mullekin. Tässä on tullut nyt vieteltyä taas aika pitkä hiljaiselo blogin suhteen monestakin syystä, mutta nyt multa löytyy taas aihetta angstiin: some eli sosiaalinen media.
Angstiin ja angstiin käytänhän mä sitä itekkin, mut pakko myöntää, että alan mä hitusen huolestua tästä meiningistä. Nykyään yhä useammin kahvilassa näkee porukoita, joista jokainen istuu hiljaa ja plärää älypuhelinta. Ei keskustelua, eikä muuta kuin pientä hymähtelyä kännykän ääressä. Jos pari kertaa joku sana vaihdetaan, sekin tapahtuu näyttämällä sille vieressä istuvalle jotain, mitä sieltä puhelimesta löytyy! Oujee, käyhän se kahvittelu näinkin, mutta sitten vaan funtsin: miks sitä sitten tarvii ees nähä porukalla ku kuitenskii sitä juttelee vaan joillekin ihan muille? Onko kasvokkainen juttelu&vuorovaikutus jälkeenjäänyt muinaislaji, jota ei enää kohta harrasteta?

Tässä on alkanut mietityttään et onks siihen kännykän pläräämiseen joku järkevä syy (esim. ei keksi puheenaihetta, joten pakko paeta sitä kiusallista hiljaisuutta jonnekin?) 

Vaai onks some puheenaiheen määrittäjä? Esim. sieltä etitään jonkinmoisesta kuumiksesta kuva, ja sitten puhutaan sen kuumiksen ulkonäöstä, kunnes joku plärää uuden kuvan kehiin?

Yeap, hot!

Vaaaai tuleeks vierotusoireet ilman? Piikitetäänkö sitä suoraan suoneen? Riippuvaisuus. Someriippuvaisuus, eli somenarkkari. Siinä on kyllä hiano titteli :D

Tää jäbä ei vissiin kyl oo näitä somenarkkareita...

Nojooo en kanssa tiiä. Se syyhän voi olla mikä vaan tai sitte siihen ei oo syytä. Mut mua vaan ihmetyttää tällainen, koska näitä puhelimia vaan on joka puolella ja mitä nuoremmista kyse, sitä enemmän niitä räpelletää oli sitten kyseessä mummon synttärit, kissan ristiäiset, ystävän synttäribailut, treffit, curling reenit tai darrainen hesereissu.  Se on hämmentävää, kun miettii et mikä sielä somessa voi oikeesti olla niin paljon mielenkiintosempaa kuin sitten niiden henkilöitten seura, joiden kanssa on samassa paikassa? Keksin kyllä yhen ihan ok syyn: LOVE LOVE LOVE eli ihastus tai poikaystävä tai säätö tai kiinnostuksen kohde tai mikä ny sen nimi voiskaan olla, mut kummiskin. Ehkä sellanen voi kiinnostaa ylitse muiden... mut mitäs jos on sen lovelovelove-kohteen kanssa samassa paikassa ja SILTI some vie voiton. Mikä siinä sillon kiinnostaa enempi?

Vinkki: EI NÄIN

Eikai sitä kohta aleta räpeltään puhelinta kesken makuuhuone bisnesten? Oh ou...




Ja nyt päästäänki siihen asiaan, että mitäs kaikenmaailman ongelman poikasia tästä voi syntyä? Tuossa viikonloppuna löpisin yhen kamun kaa aiheesta ja hän ilmaisi tilanteensa olevan tämä: "Oon ainoo kaveriporukassa, jolla ei oo älypuhelinta."  Arvatkaas, mitä tästä koituu? Parhaillaan sellainen tilanne, että kaikki muut pöydän ääressä sohivat sormella puhelimen näyttöä ja naureskelevat niille jutuille, ja tää mun kamu siinä sitten vähä naputtelee pöydän pintaa ja saa jollainen konstilla sitten porukan palaamaan takaisin siihen vuorovaikutushetkeen. Sounds nice, doesn't it?

 https://www.youtube.com/watch?v=NGrLb6W5YOM

The best company ever? ;o

Yhellä kurssilla oli sellanen kaveri, jolla ei oo ollenkaan facebookkia, instagrammia, twitteriä tai mitään muutakaan. Se kertoili sielä, millasia hyötyjä ja haittoja siitä on ollu. Yks ongelma tulee nimenomaan siinä vaiheessa, kun kaveriporukassa kaikki muut alkaa selittään jostain facebook jutusta, josta ei pysty tajuaan mitään, jossei kyseistä sovellusta omista. Tai vaihtoehtoisesti siinä kohtaa, kun kaikki muut päättävät tarkistaa facebookin tilanteen puhelimella ja tää yks siinä sitten miettii et: "joo ei tässä mitää kamut, mut voitteks jutella mun kanssa mieluumminen ku sen luurin?" 

https://www.youtube.com/watch?v=ydYYk6j-9aY 

^^ton ei oo sitte tarkotus olla piilomainontaa vaan siinä vaan tollanen esimerkki, miten näppärästi tuo dna naureskelee tään päivän tilanteelle :D

MUTTA MITÄS SITTEN JOS PUHELIN HAJOO TAI HUKKUU?? TIDUDI TIDUDI DAAA

Jos on somenarkkari, todennäkösesti iskee vierotusoireet. Mutta onko niihin lääkettä? Uu I don't know. mutta sitä paniikin määrää... Mulle iskee ainakin tosi orpo olo ilman puhelinta, mutta ajatella millanen olo iskee, kun siinä puhelimessa on joka ikinen pikku sovellus, jolla voi paeta kasvokkaista vuorovaikutusta. Ei pakotietä, ei tarvittavaa some annosta päivälle, ei yhteyttä lovelovelove- kohteeseen..... suattaapi iskee kriisi.

Jos mä oisin moista kriisiä hoitava lääkäri, sanoisin varmaan et opettele oleen ilman puhelinta. Ensin vaikka 2 tuntia ja sitten kokonainen päivä. Eiköhän se siitä sitten pikkuhiljaa ala kuulostaan siedettävältä ajatukselta, että elämä jatkuu ilman puhelinta ja jatkuvaa yhteyttä verkkoon. 

       Ootko ikinä kokeillu olla yhtä viikonloppua ilman puhelinta?

Syöks some lautaselta kasvokkaiset tapaamiset? Tuleeko sellainen fiilis, että tietää jo kaikkien kuulumiset ja siks ei tarvii nähä niitä kasvotusten? En tiiä kasvokkaisista tapaamisista, mutta ainakin toisille soittamista/ 20 min mittaisia juorupuheluja se karsii poies mun kohalla. Ei tuu enää kovin usein soiteltua.

Hihih huvittaa tässä vähän ajatus, että kohta jengi lähtee ulos puhelimensa kanssa. Sitä käydään kahvilla parhaan frendin, rakkaan puhelimen kanssa. Istutaan ravintolassa vastakkain ja nauretaan sen puhelimen hauskoille jutuille. Kerrotaan sille kaikki synkimmät salat ja riemunaiheet. Se voi itteasiassa jopa vastata (on sovelluksia, jotka puhuu sun kanssa, esim. sellaisia, jokka vastaa sun kysymyksiin). siistiii eikös? Helpot treffit edessä ja ennenkaikkea tosi kuumat ;D toivottavasti niitä treffejä ei sentään viedä ihan loppuun asti JA SIIITTEN UUSIIN AIHEISIIN

Pänniiks teitäki tää meisinki? Pänniiks teitä se, että kasvokkain tapaamisessa plärätään instagrammia, ku sitä ei oo ny viiteen minsaan tullu katottua (viiteen minsaan for god sake :D)? Mua pännii, mutta myös huvittaa. Onhan se ny aika hauskan näköstä, ku jengi vaan spläräilee luuria eikä kiinnitä huomiota toisiinsa. Kyllä some on vallan mainio keksintö, jolla meikäkin pitää yhteyttä kaukana asuviin kamuihin ja tekstaa ilmatteeks. Mut on tää meininki vähän sen kärystä, että jonain päivänä ei Anselmi enää osaa händlää törmäystilanneta, vaan kirjaimellisesti jäätyy. Juu ei mulla tnä tainnu muuta sanottavaa olla, kuhan ny vaan päätin avata suuni. Mulla oli hyvä viikonloppu, toivottavasti teilläkin :)
ps. miettikääs tätä tekstiä ens kerralla ku ootte sellaisen seurassa, jolla ei oo älypuhelinta (kyllä sellaisiakin vielä on) ;D moido.