Jännitys iskee ja huulet värisee

  Se oli sellaista kuin olisi kylmässä pakkasessa ja tuuli piiskaisi naamaa. Huulet värisee eikä sille mahda yhtään mitään. Joskus vispaa jalka, joskus käsi. Tärisen kuin vanhus tai pelokas pieni hiiri.


 Pahoittelen hilajiseloa blogissani, mutta kesä ajaa meitin pois koneen äärestä. Jos käyn koneella, se on pikainen visiitti. Työelämä, kaverit ja kultsipoltsi vievät ajan ja blogi jää. Toisekseen inspis on ollut myös merten takana, mutta nyt on korkea aika taas tekstille!!!



Aiheena jännitys ja nimenomaan esiintymistilanne jännitys. Se on kaikilla erilaista ja siksi NIIIIN jänskää. Nyt anyways keskityn pohtimaan omaani. 

Minuako muka jännittis? phah!

Olen esiintynyt, laulanut, soittanut, näytellyt ja puhunut miljoonia kertoja, mutta silti SILTI se vaan iskee. Tuossa eilen sunnuntaina, tuli mun jännityksestä se äärimmäisin esille. Se, joka saa mut täriseen, se, joka haittaa suoritusta ja se, joka saa mut tuntemaan itteni  pieneksi ja heikoksi. Juttuhan meni näin:


Oltiin luvattu rakkauspakkauksen kaa vetää yks biisi rippijuhlissa. Joo reeniin määrää nähden (ja siihen faktaan, et kuulin biisin 2 päivää ennen esitystä ekaa kertaa) se alko oleen suht. hyvin hanskassa. Sitten tuli itse esiintymishetki. Yleisö oli rentoo ja mukavaa porukkaa. Suurimman osan jo tunsi etukäteen. Ja täysylläri itse päivänsankarille ja naimaluvansaaneelle. Ei mitään hätää ja kaikki hyvin. Sitten alettii laulaan. Aluks meni iha hyvin, kunnes BAAM se iski. Huulet alko väristä ja tuntu et koko kroppa oli kahlittu. Mä olin kuin puuttomalla tundralla, jossa ei pääse mihinkään piiloon pedoilta. Ei mitää, minkä taakse piiloutua. Vain minä itse ja ääni, jota tuotin. SAAKELIN PELOTTAVAA!  Ääni värisi koko biisin ajan (mutta yleisö ei kait kuullu sitä, onneks) ja mua jännitti niin pahuksen paljon. Saatiin aplodit ja kaikki oli iha et jee jee, hyvi meni! mutta mä vaan hengähdin syvään niinku oisin kävellyt tulen läpi ja selvinny hengissä. 

Mistä se johtui? Jos yleisöö on yli 15 hlöä, ei mua jännittä juuri yhtään. Nyt porukka oli pienehkö, tiivis ja yhdessä huoneessa. Näin kaikkien kasvot ja kaikkiin tuli katsekontaktia jossain vaiheessa. Porukan koon lisäksi se ahditus tuli siitä paljaudesta. Ei pianoo, ei mikrofonia, ei roolivaatteita, ei paperia, ei mitään. Olin alaston. Se oli hämmentävää. Kadehdin, kun rakkauspakkaus sai kitaran. Se piiloutui kitaran taakse, mutta mä en piiloutunut mihinkään.



                                  http://www.youtube.com/watch?v=-J7J_IWUhls

Toi biisi vedettiin. Ja koko sen ajan, etenkin kertseissä, mä tärisin....On se jännitys erikoista. Mä tarviiin ilmeisesti aina jonkun "asian", jonka taakse piiloutua esiintyessä. Ja toisekseen, mitä pienenmpi ja tiiviimpi yleisö, sitä pelottavempaa ja suurempi mahku on alkaa jännittään....Onkohan muilla sama juttu? Alkaakohan muitakin jännittää tällainen paljas ja pelkistetty tilaisuus? En osaa sanoo, mutta mulle se oli haastava paikka :D

Nyt ymmärrän hyvin, miks vaikka Idolsin koelauluissa porukka tärisee ja panikoi. Nehä menee laulaan ilman mitään suojakilpee. Ne on sillä samalla puuttomalla tundralla, jolla mäkin olin. Scaryshit indeed!


Anyways nyt saa tämä jännitys löpinä riittää. Esitys meni kuitenkin siedettävän hyvin ja juhlat oli muikeet. Ehä mää ny kuitenkaa mikää laulaja oo :D odottelen innolla juhannusta ja mökkihörheilyä ja ystäviä! Nyt suunta kohti Trehoodei! jou!