Stressivuori

Oletko ikinä huomannut olevasi kuin tulivuori? Pitkään ja hartaasti kätket sulat kiviainekset sisääsi kunnes eräänä päivänä: BAAM ne vain vyöryvät ulos. Purkaus, räjähdys ja täysi hallitsemattomuus. Ja se onneton ken tämän purkauksen lähistölle sattuu.... on vaaravyöhykkeellä.

                                     http://www.youtube.com/watch?v=ZduDvIBu3EU

Joidenkin ihmisten luonteeseen kuuluu tällainen "räjähtely". Väittäisin kuitenkin, että riittävän stressin ympäröimänä KUKAAN ei jaksa pysyä ikuisesti tyynenä. Itsellenihän nämä purkaukset ovat tavanomaisimpia juuri silloin kun stressi puskee ja pitäisi suorittaa himona kaikkee.



Stressi   
                     Stressi

                                        Stressi

Itsehän sain tuta stressipurkauksen tänään. Olin lähdössä (kerrankin ajoissa) ruotsin tunnille ja hain sitten autoa tallista. Koitin avata tallin ovea -----> ei aukea. Koitan uudelleen---> sama juttu. Huomaan, että oven takana on lunta ihan hirmuisesti. Lumen alla oli paksu kerros jäätä. Renkutan ovea, työnnän, kiskon, raivoan, huudan. Sytytyslanka jatkaa palamista ja loppu on lähellä ja KABUUUM mä räjähdin. Huusin kuin mielipuoli, hakkasin ovea kuin nyrkkisäkkiä, kirosin ja ragesin ja lopulta miltei itkin.....sitä vitutuksen määrää.                                                      

                                  http://www.youtube.com/watch?v=KUHqFhnen0U





Näin se käy. Kun riittävän suuri stressiaalto iskee ylitse niin räjähdys on väistämätön. Nyt tämä paineaalto tunnetaan sanalla kirjoitukset. Ne vievät energiaa, ne vievät aikaa. Ne lähestulkoot tuhoavat sosiaalisen elämän ja niihin lukee vaikkei oikeen edes tiedä, mitö kannattaisi lukea. Pirullista ja rasittavaa. Huomaamatta ne iskevät takaraivoon suunnattoman stressimöykyn, joka sitten purkautuu joskus pienissä erissä usein tai kerralla ja isosti. Onnekasta tosiaan ettei mun purkauksen kohteena ollut kukaan ihminen vaan pelkkä autotallin kehari ovi ja talvi. Kirosin jään ja lumen johonkin alimpaan manalaan, koska SULAT TIET OLISI TILAUKSESSA KIITOSH!





Eriskummallista kuinka meidän ihmisten tunteet käyvät kuumina tällaisen stressaavan jakson aikana. Parasta on kyllä ehdottomasti se, jos ne vittuuntumiset saa purettua johonkin muuhun kuin toiseen henkilöön. Onneksi tuokin järkyttävä purkaus oli vain tallin oven koettavana eikä kenenkään muun. Se ei taatusti ollut kaunis katseltavaa :D Pointtina nyt kuitenkin se: jos satutte olemaan samanlaisia pahojen fiiliksien pakkaajia kuin minä olen, älkää pelästykö vaikka se purkaus olisikin suht. raju. Kukaan ei pysty ikuisesti pitämään kaikkea raskasta sisällään vaan ne on päästettävä ulos. Joko kiljumalla keskellä peltoo tai raivomalla jollekkin epätoimivalle laitteellee (niinkuin eräät nimeltämainitsemattomat :D hheehe). Sitten, kun höyryt on päästelty, on 10000 kertaa helpompi olla. Huhuh. Kyl tää tästä.

Nyt ei muuta kuin odottelemaan vapautta. Antakaa itsenne purkaa ressiä välillä. Se tekee terää! Olen itsekkin nyt aikas muikeissa fiiliksissä ja helpottaa kummasti. Talvi on onneksi jo voiton puolella ja 1/3 tästä kevään uurastuksesta takana. Odottelen innolla huomista ja Josen muusikillista talentin näytettä. Ai että! Ja ensi viikolla häämöttää VAPAUS ja työt. Hihii :)