Apua se on kriisin paikka!

Kasvaminen kuuluu elämään. No joo tiietään, mutta millonkas siitä varotettiin, että se tapahtuu näin äkkiä? Eipä ole moista varotusmerkkiä tullu eteen vaikka kolmioita onkin sielä täälä.

Ystäväni Joope läks tossa sunnuntaina Intiaan. INTIAAN! Intiaan kolmeks kuukaudeks. Ziisus, sehä o neljäsosa vuosi (menikö matikka oikein?) eli pitkähkö aika. Siinä sitten laskeskelin ensin kolme kuukautta tästä hetkestä eteenpäin....----->

                                                http://www.youtube.com/watch?v=l-dYNttdgl0

Silloin on jo kevät täydessä toiminnassa. Luultavasti (siis toivottavasti) lumet sulanu, vihreys ottanu vallan, lämpö tarttunu hiuksiin, talvitakit lentäny hemmettiin ja mikä hulluinta.... kirjotukset ohi. Seriously! Kirjotukset ohi ja oon luultavasti homehtumassa viikonloput töissä, että saan rahaa. Apuuva! 3 kuukautta on pirun pitkä aika!

Sitten mietin 3 kuukautta taaksepäin. Oli lokakuun loppu. En vielä sillon tienny, et hupsistaheijaa seurustelen NYT! Dafuq man? Oli syksyistä ja pimeää. Oli märkää ja ällöttävää ja koulupaineet...kaikki kaukana. Syksyn kirjotukset takana, kevääseen vielä piiiiitkä aika. Ressitöntä aikaa se silloin oli ja halloween. Niin että 3 kuukautta Joope kiertää Intiaa. huhuh....mitä kaikkee siinäkin ajassa täällä Suomen kamaralla ehtiikää tapahtua?


                                 http://www.youtube.com/watch?v=fnEKcKUa_Gk

Nämä kaikki ajatukset et 3:ssa kuukaudessa tapahtuu paljon ja Joope lähti eli otti askeleen kohti itsenäistymistä sai mussa aikaan karmivan aatokseen; IKÄKRIISI!

Näytänkö mää kohta jo tolta? No okei en mä ny iha niin aatellu vaan lähinnä sitä, että musta tulee aikuinen.....ei ehkä henkisesti, mutta muuten. Pitää alkaa ottaan vastuuta. Pitää alkaa tekeen omia päätöksiä, suunnitelmia, ammatinvalintaa, hakee töitä, miettiä asumista omillaan ja raha-asioita.

Voihan nyt itse karmaisevuus! mitä jos en haluakaan kasvaa?

Jos ei Peterikään, en minäkään!


 

Aiheesta täysin poiketen välikommentti: kissan uninen tuhina on söpöä! :D nyt takaisin aiheeseen-->

Mua alko pelottaan ja ahistaan ajatukset aikuistumisesta ja itsenäistymisestä. Enhän mä oo vielä valmis. Jo pelkkä "valitse kirjoitettavat aineet" oli jo ikuisuuksiavievä, ylivaikea päätös. Niin miten mä voin päättää mihin haluan muuttaa ja mitä tehä for the rest of my fucking life?

Meitsi on monttu auki ja paniikissa. Ressaa ja mietityttää. Pelottaa pirusti. Mitä jos en pääsekään sinne minne haluan? Mitä jos haluankin tehä jotain muuta? Miten ihmeessä mä selviän jostain omillaan asumisesta yms.? Oon tekniikan epäihme ja en osaa käyttää edes puhelintani. Kuinka hemmetissä voisin ikinä asua omillani? Jos pitää vaihtaa ite lamppu tai vastaavaa.... ei suatana.
 TAI PAHIN KAUHUKUVA: TULEE SÄHKÖKATKOS! MITÄ MÄ SITTEN TEEN??????

http://www.youtube.com/watch?v=aqcn8KINOFs....... will I be fine on my own?



Okei nää on lopulta sivuseikkoja tässä ikäkriisissä. Eniten se kolahtaa, kun tajuan faktan: kaverit muuttaa. Ei hemskutti. Kerma (suht. tiivis kaveriporukka) on jo hajaantunut. Seuraavana vuorossa musalinja. Keväällä porukkaa lähtee jo sinne, tänne. Miten mä kerkiän näkeen kaikkia? Miten mulla on rahaa ja rahkeita? Mitä jos toverit asuu ihan eri puolella Suomea??? ;o

Mitä jos en haluu päästää teistä irti?

Sanotaan, että kaveriporukoita tulee ja menee. Mutta entä jos jossain porukassa on sitä jotain....speciaalia?    

Heimoi 18 wee ja ikäkriisi. Okei nyt kö tarkemmin mietin, kyseessä taitaa olla enempi elämäntilannekriisi. Pitää luopua asioista ja päättää asioita PALJON (vidusti liikaa). Tässä kohtaa elämää ei enää olla 16 ja keskitytä vain olennaiseen eli elämiseen täysillä, Pitää vähän käyttää järkeäkin ja kohta... päättää ite kaikesta. Scaryshittiä....Nyt ei auta ku todeta "missä välissä meistä tuli näin vanhoja?" Pitääkö mun alkaa aikuistua ja opetella vaihtaan lamppu? Vissiin joo. mutta jotain positiivista! Tätä kaikkea päätösrumbaa ei onneks tarvii tehä juuri tällä sekunnilla. Voi vähä nauttiakkin elämästä ja miettiä rauhassa. Ens vkl mä aion keskittyä vain olennaiseen eli elämiseen.

Himos kutsuu ja mitä muikeimmalla porukalla! Siis Seppoa lainaten: "KYYLLÄ." Tekee ihan hyvää yhen viikonlopun mittanen, täydellinen paussi prelien ja kokeiden keskellä. En malta oottaa! :DDDDDD Lasketellessa voi karata hetkeksi todellisuudesta. kiitos kyllä kelepaa!

                                  http://www.youtube.com/watch?v=RVmG_d3HKBA

Okei jos kärsit samanmoisesta ongelmasta eli elämäntilannekriisistä (jäätävä sana) niin tässä ohje: kriiseile vaan, mutta opettele myös rentoutuun välissä. Liika kriiseily on aina liikaa. Sellaista ei jaksa kuunnella eikä sitä jaksa oma pääkoppakaan. Hommatkaa joku keino millä karata hetkeks huolista ja stressistä ja antakaa itellenne aikaa rauhottua. Koetan itekki toimia näin vaikkei se aina liian helppoo oo.... mut kyl se siitä! Nyt matikan pariin ja sitten vähä lihaskuntoo (oon liian heikossa kuosissa :D)

Antakaa itellenne lupa välillä vähä päästättää baanalle ja juhlia ja pitää hauskaa! Kaikki tarvii naurua ja ystäviä! Viime vkl oli totally awsum, kiitokset kerma ja musalinja (+ hisben poitsut)!