Moneen suuntaan

HERPADERP kokeilin kirjottaa tällasta hyvin epämääristä tarinan alkua. Palautetta saa ropista eheh :D
                       


                  Oletko koskaan kokenut olevasi puu, jota kiskotaan monesta oksasta
                 yhtäaikaa? Köysi, jonka molemmista päistä vedetään? 



        Mulla on tällaisia fiiliksiä nyt. Samaan aikaan, kun pitäisi olla onnellinen ja iloinen, joku kiskoo alas. Silloin, kun tuntuu, että voisin olla rauhassa down, joku kiskoo ylös. 
                                         Miten tällä vaa'alla tavoitetaan tasapaino?


En tiä. Omituisia tuntemuksia nytten. Koitan olla vahva ja piilotella taas heikon fiiliksen sinne maskin taakse, mutta kohta se kuitenkin alkaa rakoileen. Mielessä on niin monta asiaa ja kiskotaan moneen suuntaan. Meinaan, kuinka vaikeaa ihmisen on pysyä tasapainossa?

Buddha löysi siihen tien. Tasapainoon ja mielenrauhaan. Tässä kelaan pitäisikö ittekkin kääntyä buddhalaisuuteen niin sen vois löytää.... no joo enpä tierä.  


Voiko ihminen olla yhtäaikaa onnellinen ja onneton? Voiko ihminen oikeasti olla sellaisessa risteyksessä, ettei osaa valita kumpaan suuntaan lähtisi? Voiko molemmissa suunnissa odottaa jäätävänkokonen imuri, jonka imuteho on helvetillisesti LIIAN SUURI ja lopulta vaan jumittaa siinä pahaisessa risteyksessä. Hemmetin risteys. Tyhmä risteys. Ei kullattua keskitietä. Vain kaksi suuntaa, joihin ei kumppaankaan tai vaihtoehtoisesti molempiin haluaa mennä. Perkele. 

Yrittääkö tuo tyhjä lapinkulta-tölkki epätoivoisesti saaha tuon rämeikön näyttämään kultaiselta keskitieltä... anna mun kaik kestää. Epätoivoinen yritys se kuitenkin on, vaikka pirun nerokas. Se ei silti saa mua välttään imureita ja kulkemaan rämeikön läpi. Ehei, en suostu. Pitäydyn risteyksessä ja eteneminen tästä on hidasta ja vaivalloista. 

Olen etana. Etana, joka ei näytä sarvia. En osaa ennustaa, en osaa muuttaa asemaani. Olen vain hidas ja limainen. Edes suojakuorta en omista. Tässä vain olen ja hitaasti, niin hitaasti (vieressä etenevä kilpikonnakin ohittaa minut) matelen eteenpäin ja maa allani loistaa auringossa. Koska lima minusta irtoaa siihen ja jää rumiksi länteiksi. Liman ansiosta tarraan maahan kiinni, eivätkö imurit kääntyvissä teissä saa minusta otetta. Eivät vielä. Aika näyttää....