Älä jää kylpemään epäonnistumisen vaahtoon

                          I FAILED!!!!!!!!

.... niin, tässä facepalmaan itelleni. Oon aika lahjakas toisinaan epäonnistumaan ja failaan asioita. Ketä mä täs huijaan? Oon ERITTÄIN lahjakas kyseisissä toimissa. Niin pahalta ja kurjalta (aina ei epäonnistumisilleen jaksa ees nauraa) kuin se tuntuukin, pitää muistaa muutamia asioita. Niihin ei missään nimessä

                Saa jäähä kylpeen!

                                          I will rise again!

Niin siis epäonnistumisethan kuuluvat elämään. Ja jokane kyl tietää, että ne ei tunnu kivoilta. Ne ei tuo hyvää fiilistä. Ne eivät luo hymyä naamalla ja laita toteamaan: "Jes, hyvä minä!" Enemmänkin : "Jes, paska minä!" 
.............................saaaatanansaaatanansaaatanainen, siinä kiroat ja hakkaat päätä seinään. 

                                               " why me? WHYYYYYYYYYYYYY????"
Senkin typerä, typerä idiootti! Kuulostaako tutulta? Oletkos koskaan noin todennut itellesi? Kyllä, mä ainakin olen. Liian monenmonta kertaa. Karu fakta: jos tulee useampi epäonnistuminen peräjälkeen, asiat vaikeutuu. Tuntuu ettei siitä limamällistä pääse ikinä irti. olen epäonnistuja, en onnistu enää ikinä. 

jeesh, hard to belive huh? Mutta näin se asia vain on. Epäonnistumisen jälkeen ei tosiaankaan pidä ajatella itteään epäonnistujana. Laitappa uudet lasit päähän: 

Vaihtoehtoja on monia, laseja on monia. Pääasia, että laitat jokku niistä päähän ja näet asiat uusiksi.

Dodiin, onko päässä?

Näe: 

1) Epäonnistuminen kuuluu elämään

2) Epäonnistumisesta ja virheistään voi oppia

3) Kukaan ei ole täydellinen, eli jokainen failaa joskus

4) Yleensä ihmiselle tarjotaan uusi mahdollisuus tai tilaisuus korjata virheensä

5) Epäonnistumisen jälkeen sen osaa välttää ensi kerralla

6) EPÄONNISTUMINEN EI SAA JÄÄDÄ KYTEMÄÄN JA JUMITTAMAAN AIVOIHISI!

Epäonnistumista saa toki voivotella hetken. Ehkä päivän, kaksi, MUTTA sitten siitä pitää päästä yli. Paino sanalla pitää, meinaan kukaan ei jaksa kuunnella valittajia montaa päivää pidempään. Kaikki tietävät jo kerrasta: "okei toi dude feilas, mutta so what? Nyt sen on aika liikahtaa etiäppäin" 

Niin.... etiäppäin. Suunta on sinne. Tai ylöspäin, kummin sen nyt ajattelee. Pääpointti, että epäonnistuessa vajoaa mielensäsyvyköihin, joissa syyttää itseään kaikesta. 

WAIT WHAT?

Yhtäkkiä olet maailman surkein räkänokka, mutta mitäs sitten? Se oli eilen ja nyt on nyt. Kaikesta selviää ja suunta on vain ylöspäin. 

Jokaisesta suosta voi nousta, jos vain jaksaa huutaa apua.

Saa pyytää apua. Saa pyytää tukea läheisiltä ja ammattilaisilta. Saa olla hetken down, kunhan muistaa, ettei sinne jäädä ikuisesti. Saa moittia itteään, kunhan se ei mene itsevihaksi. Muta ennen kaikkea 

SAA NAURAA ITSELLEEN!

Epäonnistumisille on järjettömän helppoa nauraa jälkikäteen. Kaikki tekee virheitä ja ne ovat osa elämää. Virheet ovat pahoja ja kamalia tekohetkellä, mutta jälkeenpäin voi todeta tyynesti: "Onneksi olen nyt viisaampi" ja hey miettikääs tätä: 

Ilman virheitä. Ilman epäonnistumisia. Tuntuisivatko onnistumisen hetket enää miltään?

Ihan rohkeasti vaan sivuuta koko paska, unohda se ja jatka elämääsi. Olet jaloillasi nopeammin, kuin huomaatkaan. Eikä sadepäivät ole ympärivuotisia :)