Täyslukko

Ootteko koskaan ajautunu sellaseen situationiin jossa lyötte ihan lukkoon. Enne tätä tilannetta mietitte mielessänne: "Pitäisi kertoa tää, tää ja tää asia." ja kun viimein kyseinen tilanne koittaa, lyötte ihan lukkoon.

              Jähmetyt kauhusta, jämähdät niille sijoillesi etkä pysty liikuttamaan evääkään. 




                     "No onko sulla vielä jotain sanottavaa?"        "ömm... ämm... hehehe"

NIIN, mitäs siinä sitten sönkkäät? "Joo oli mulla ihan vitusti asioista, mutten saa niitä ulos ymmärrettävällä kielellä vaan jonain epämääräisenenä skäbädidäbädubabbaduu meisingillä." Joo ei ole helppoa ei :D

       Sitten pistät kättä naamaan eteen, joka helottaa paloauton kaikissa sävyissä ja häpeät.


Se on nolo tilanne, kun tajuat, että paljon oli sanottavaa, nyt mikään ei pyöri mielessä. Unohdat kaiken. Mieli vaan tyhjenee, eikä siellä liiku yhtään mitään. Toveri ihmettelee et "Mitäs kyrpajooseppia sää mut tänne pyysit kattoo ku demostroit tomaattia?".... niin, voittajafiilis!

Joskus käy niinkin, että ei vaan uskalla sanoa kaikkea, mitä piti sanoa. Ihmisille rehellisesti suoraanpuhuminen ei oo aina kovin helppoa. Paska homma right? Vedät lukkoon. Kroppa reagoi, kaikki reagoi. Eikä asiat tule ulos sitten millään. Olet vain yksi iso jäätävä lukko.

                                 Et vain saa asioita sanotuksi. Kaikki jää eleiksi tyhjiksi.

Et uskalla, et osaa, et muista, et vain jostain ihme syystä kykene. Sanojentuottaminen on HEMMETIN VAIKEAA! Eikä luonnistu alkuunkaan. Voin vain sanoa. Se tilanne vituttaa suunnattomasti. Tätä olet odottanut ja suunnitellut ja halunnut, etkä pystykkään toteuttamaan aikeitasi. perkele. Kyllä se syö ihmistä.

                    Siihen eteen tipahtaa taivaalta sellainen muuri, joka on mahdoton ylittää. 




Mulle tuli tämä tilanne vastaan juurikin tänään. Se harmitti pirullisesti, voin sanoo. Niin paljon piti yhelle henkilölle kertoa ja todeta ja koittaa avartaa sen mieltä, muttei vain pystynyt. Kun se hetki koitti, löin vain lukkoon. Täysin lukkoon. Puhuin niitä näitä, mutten mitään, mitä piti sanoa. En mitään niistä asioista, mistä olin aikeissa puhua. Helvetti. En vaan uskaltanut. Muutuin pelokkaaksi pikku bambiksi saakeli :D

.... näin sitten meikäkin vaan pelkäsi ja tärisi, eikä kyennyt mihinkään. Rohkeus oli kaukana.


Ei mulla nyt muuta. Tollasteet "lukot" on vaan vituttavia. Niin paljon syö sisintä jos ei saa asioita sanotuksi.